Aikuisopiskelu: syyt toiselle tutkinnolle ruuhkavuosien keskellä


Opiskelu, Unelmat / perjantai, helmikuu 1st, 2019

Minulla on nyt kokemusta aikuis- ja monimuoto-opiskelusta kahden ja puolen vuoden ajalta. Aina ei ole ollut hauskaa, saati helppoa, mutta jotenkin se loppusuora on saavutettu, oppari kirjoitettu – ja arvosteltu kiitettävästi – sekä mitä-sitten-tämän-jälkeen-ajatukset aloitettu.

Kun aloitin opinnot tätä uutta tutkintoa varten, moni kysyi, miksi. Jotkut kysyivät, miten aiot selvitä kaikesta. Jälkimmäiseen kysymykseen vastasin tavallaan jo vuosi sitten kirjoittamassani postauksessa, joka käsitteli sitä, miten opiskelu onnistuu pienten lasten äidiltä. Kyllä meidän elämä on välillä suunniteltu minuuttiaikataulun varaan ja perhetetristä on pelattu hiki hatussa, mutta jotenkin tässä ollaan; melkein valmiina, kahden tutkinnon naisena.

Miten päädyin hankkimaan toisen tutkinnon?

Tämänhetkiset korkeakouluopinnot ovat elämäni toiset. Astelin Helsingin yliopistoon vuonna 2002, jolloin olin 20-vuotias kirkasotsainen nuori nainen. Lähdin opiskelemaan historiaa, koska sain siitä mielettömät vibat ja kiinnostus ainetta kohtaan oli mieletön. Rakastan historiaa ja jaksan innostua eri teemoista. Intohimosta siis oli ja on edelleen kyse.

aikuisopiskelu

En oikeastaan tiennyt silloin kaksikymppisenä, mitä haluisin isona tehdä. Ajattelin, että minusta tulisi Indiana Jones -tyyppinen tutkija, joka metsästää harvinaisia aarteita. Hyvin pian kävi selväksi, etten halua yliopistotutkijaksi, enkä siis seikkailisi cowboy-hattu päässä ympäri maailmaa etsimässä ihmeellisiä asioita. Paineet kasvoivat vuosi vuodelta, ja jouduin 3. lukuvuoden lopulla miettimään, mitä aikoisin isona tehdä. Osa opiskelukavereista oli käynyt museologian perusopinnot, joten minäkin ne tein. Eipä minulla ollut parempiakaan suunnitelmia. Tein jopa museologian aineopinnot, joiden seurauksena päädyin museoihin töihin ja valmistuin filosofian maisteriksi työsopimus houkuttimena. Edessäni heiluteltiin uskomatonta lottovoittoa; vakituista tutkijan paikkaa erikoismuseossa. Enää piti vetäistä paperit ulos ja minähän tuuppasin gradun kasaan pikapikaa.

Olin valmistuessani 25-vuotias ja täysin pihalla, mitä oikeasti haluaisin ”isona” tehdä. Käytin opintoihin lähes kuusi lukuvuotta. Viimeisen lukuvuoden tein töitä 30 tuntia viikossa, samalla kun kirjoitin gradua ja suoritin viimeisiä opintoja. Olin sarjassamme todella onnekas; nuori, hiton kunnianhimoinen, valmis maisteri ja vakituinen työsopimus kädessä menossa valloittamaan maailmaa. Jälkikäteen katsottuna, olin täysin hukassa, mutta onnistuin kääntämään tilanteen itselleni edulliseksi.

Miksi (ihmeessä) päädyin hankkimaan toisen tutkinnon?

Vuonna 2015, noin seitsemän vuotta valmistumisen jälkeen, olin yhden lapsen äiti ja odotin toista lastani. Olin eräänlaisessa ammatillisessa kriisissä. Kunnianhimo poltteli persuksissa, mutta en nähnyt väylää purkaa sitä. Itkeskelin ja olin epätoivoinen, koska työ ei enää palkinnut. Samaan aikaan toinen raskaus oli vaikea ja jouduin olemaan pitkiä aikoja pois töistä. Minulla oli aikaa miettiä. Päätin, että nyt kerään itseni ja teen jotain, mikä auttaa minua kehittymään ja suuntaamaan energiaa itselle palkitseviin tehtäviin. Valitsin tieksi opinnot, joissa oppisin uutta, itselle tärkeitä ja mielenkiintoisia aiheita. Monimuoto-opinnot valitsin elämäntilanteeni takia.

aikuisopiskelu

Päätin, etten hae keväällä 2016 alkaviin liiketalouden opintoihin, koska vauvan oli määrä syntyä silloin. Asetin tavoitteeksi syksyllä 2016 alkavat opinnot. Luin pääsykoemateriaalia, johon kuului muun muassa Konecranesin vuosikertomus, vauvan ollessa rinnalla. Illat kertasin lukion pitkää matematiikkaa. Heinäkuun alussa 2016 sain viestin, että minut oli hyväksytty Haaga-Heliaan lukemaan liiketaloutta.

Muistan, kuinka pääsykokeen haastatteluvaiheessa minulta kysyttiin hyvin perustavanlaatuinen kysymys ”miksi olet hakenut tänne opiskelemaan”. Tiesin, että se kysytään, mutten ollut valmistautunut kysymykseen tai valinnut valmista vastausrimpsua. Jouduin olemaan hetken hiljaa. Lopulta sanoin, että ”haluan lisää osaamista sekä kehittyä ihmisenä ja työntekijänä. Haluan itselleni lisää vaihtoehtoja ammatillisessa mielessä. Haluan monipuolista osaamista, oli ammatillinen tieni missä tahansa. Haluan haastaa itseni ja oppia luottamaan osaamiseeni ja taitoihini. Haluan mahdollisuuden työllistää itseni – saada näkökulmia työelämään. Haluan olla tyytyväisempi elämääni ja käyttää luovuuttani.” Jälkikäteen sain tietää, että sain haastattelusta täydet pisteet.

Varmasti joka toinen vastaaja kertoi samansuuntaista tarinaa, mutta minä todella tarkoitin sitä. Koin olevani ikään kuin tilanteessa, jossa piti tehdä jotain. Ja minun piti tehdä se päätös – uskoa itseeni ja antaa mennä. Opinnot ovat antaneet minulle myös yrittäjämäistä vapautta – velvoitteita, mutta silti itse säädeltävissä olevaa aikataulua. Opiskelen aamulla ennen muiden heräämistä tai sitten illalla tai viikonloppuna. Olen sen verran ihastunut järjestelmään, etten tiedä, onko minusta enää palaamaan työhön, jossa olen sidottu kello 8-16 työpäivään parin tunnin liukumilla. Se jää nähtäväksi.

Opinnot ovat osoittautuneet eräänlaiseksi pelastukseksi. Olen hiljalleen alkanut uskoa itseeni. Nyt kun opintojen loppu häämöttää ja syväopiskelen itselleni mielenkiintoisia aiheita, olen kokenut syvää tyytyväisyyttä, että uskalsin lähteä opiskelemaan. Aikuisena opinnot voivat muuttaa koko elämän suunnan. Tuntuu kuin maailma olisi jälleen avoinna.

Tarkoitukseni on julkaista tästä teemasta myös kaksi muuta postausta. Ensinnäkin aion kirjoittaa vinkkini aikuisopiskeluun. Lisäksi kirjoitan opintovapaasta, joka on mahdollistanut omat opintoni. Ilman vapaamahdollisuutta en tiedä, missä olisin nyt opintojen kanssa.

Edit. 5 tärkeää vinkkiä aikuisopiskelijalle luettavissa täällä

aikuisopiskelu