Crossfitia kahdeksan kuukautta


Crossfit, Paleoemon elämä / perjantai, 12 huhtikuun, 2019

Varoitus! Tämä postaus sisältää noloja läskimakkarakuvia, joten jos et niitä kestä, poistu välittömästi.

Jos uskallat/kehtaat lukea tästä eteenpäin, kiitos ja anteeksi. Mutta, tässä sitä taas ollaan. Mittariin on pamahtanut uudet kaksi kuukautta crossfitia. Edelliseen postaukseen verrattuna väsymys on poistunut ja uusia taitoja on opittu. Vieläkään en vedä yhtään leukaa (perkule!), mutta sitä kohti on tehty taas kahden kuukauden verran töitä.

Tässä vaiheessa ”crossfit-uraa” on myös syytä tarkastella suurimpia kropassa näkyviä ja tuntuvia saavutuksia – oli ne sitten miten noloja hyvänsä.

Kahdeksan kuukautta vs. kuusi kuukautta

Paras uutinen viime kerran postaukseen nähden on ylirasitusoireiden katoaminen. Olen pitänyt treenikerrat maltillisina ja systemaattisesti pyrkinyt lepäämään, jos kropassa on ollut yhtään väsymyksen merkkejä. En voi edelleenkään väittää, etten lipsahtaisi ylitreenaamisen puolelle, koska houkutuksia on, mutta olen yrittänyt vetää ajatuksia pois crossfitista ja tehdä siitä ”ihan vain normaalin” harrastuksen.

Vielä pari kuukautta sitten treenasin pääasiassa aamuisin. Nyt käyn kolmesta treenikerrasta yhden kerran aamulla treenaamassa. Huomaan unenlaadun parantuneen merkittävästi, kun en stressaa alitajuisesti kuinka minun pitäisi olla heti aamulla herätessä ”taistele tai tuhoudu-moodissa”. Aamuina, jolloin menen salille, huomaan nukkuvani huonosti. Uskon, että syy on juuri edellä mainittu tekijä.

Uudet taidot – ja vanhojen taitojen katoaminen

Aloitetaan nämä uutiset hyvillä uutisilla, nimittäin onnistumisiakin on tullut vastaan. Tein vastikään ensimmäiset tuplanaruhyppyni. En ollut ihan uskoa itseäni, kun naru viuhahti altani yhden hypyn aikana kahdesti. Totta se oli. Kun kerran sain kiinni menosta, teki mieli jatkaa hyppimistä ikuisuuden. Hyppelyn jälkeen jalat halusivat kulkea eri suuntiin, joten lisätreeniä tämänkin taidon kehittyminen ehdottomasti vaatii.

Päällä- ja käsilläseisontaa on treenattu viime kuukaudet ahkerasti. Ne ovat niitä kuuluisia voimisteluliikkeitä ja vaativat kehonhallintaa, jota minulla ei ole. Kaikesta huolimatta, tämä muikkeli oppi seisomaan päällään. Käsilläseisonta on vielä kaukainen haave, mutta jos nyt yksi tavoite kerrallaan edetään, olen äärimmäisen tyytyväinen.

Sitten niihin vähän huonompiin uutisiin. Voisitko uskoa, että crossfitissa voi myös taidot taantua? No, kyllä voi! Varsinkin painonnostoliikkeet ovat, treenikaveriani lainaten, sellaisia ”yksi askel eteen, kaksi taakse”-liikkeitä. Jotkut painonnostopäivät ovat ihania ja kävelen salilta ylös hymy naamalla, mutta pääasiassa ne ovat kyllä täysin paskoja päiviä, jolloin mikään ei toimi. Näitä jälkimmäisiä päiviä on ollut valitettavan paljon viime aikoina.

Erästä snatch- eli tempaustreeniä tehdessä sain yhdeltä valmentajalta kommentin ”mä en nyt ota kantaa kaikkiin sun puutteisiin, ettet mene ihan sekaisin, mutta sä voisit vähän nyt himmata alaspäin”. Ooolllrraaaaaiiiit. Tästä kommentista johtuen sain ohjeet keskittyä puhtaasti niin sanottuun vetoliikkeeseen, jolloin ojentelin lantiota ja vedin tanko ylöspäin ilman allemenoa. Tätä treeniä tein kotona ja salilla aina kun siihen oli mahdollisuus. Viimein se sitten onnistui ja sain kehuja ojennus- ja allemenovaiheesta. Mutta sitten kuvioon asteli uudet puutteet, kun ”takaketju”, eli selkä ja jalat eivät enää tukeneetkaan liikettä. Ei V*&/! Ihan kuin snatchien onnistuminen ei olisi kiinni muutenkin täysin kuun asemasta ja pikkulintujen siipien liikkeistä Madagaskarilla. Mutta ei näissä ole ihminen valmis kai koskaan.

Kroppa

Paino se vaan pysyy paikoillaan. En laihdu tai liho. Vähän päivästä riippuen sanoisin painavani 4-5 kiloja vähemmän kuin kahdeksan kuukautta sitten. Lihasta on tullut senkin edestä, joten kyllä kropassa jotain muutoksia on tapahtunut. Käteen osuu aina välillä joku uusi lihas, mikä yllättää.

Suurimman kehityskohteen maininnan saa keskikroppa. Se oli täysin kadoksissa kolmen raskauden jäljiltä. Crossfitissa kehonhallinta on avainasemassa ja se kaikki lähtee sieltä navanseudulta. Vatsan seudulta löytyi myös lihas, jonka takia ehdin jo pelästyä, että nyt on joku kasvain tässä, kunnes sen vierestä löytyi kaverikin, ja päädyin toteamaan, että nämä ovat niitä kuuluisia vatsalihaksia. Minulla on edelleen paljon rasvaa niiden lihasten päällä, mutta nyt ne jo tuntee. Liikkeissäkin kehonhallinta on löytynyt ja sen merkitys on näyttäytynyt ihan uudessa valossa. Kun keskikroppa kestää, pystyy tekemään liikkeitä, joita ei olisi ikinä uskonut pystyvänsä tekemään. Tästä syystä laitan tähän ne vatsamakkarakuvat. Odottakaapas vain, kun crossfitia on kaksi vuotta takana. Sitten saatte sellaisen pyykinpesukuvat näytille – tai ehkä ette.

Crossfitia 0 kuukautta
Crossfitia kahdeksan kuukautta

Miten tästä eteenpäin?

Kesällä crossfitiin on tulossa kahden kuukauden (kesä-heinäkuu) tauko. En ota treeneistä varsinaisesti taukoa, mutta laitan salikortin jäihin kesän ajaksi. Kesä menisi joka tapauksessa peruskunnon kohottamisen parissa, joten päätin investoida kesän salirahat uusiin juoksukenkiin. Minähän en erityisesti pidä juoksemisesta, mutta josko saisin kesän aikana uutta intoa juoksuun ja vähän treenattua paremmin ulkoilmassa, kuin boksilla, joka on kaksi kerrostan maan alla. Olen aikeissa ostaa myös oman hyppynarun ja treenata double undereita mökillä ollessani. Jatkan päällä- ja käsilläseisomistreenejä koko kesän. Lisäksi coretreeni saa jatkua intensiivisenä. Push upit haluaisin myös saada menemään ”miesten versiona”, joten niitäkin pitäisi treenata. Kerran viikossa teen voimannostoliikkeitä kotisalilla. En siis pidä täysin lomaa crossfitista, vaikka itse salikortti menee pariksi kuukaudeksi tauolle.

Seuraava crossfit-tilannepäivitys tulee ulos todennäköisesti, kun crossfitia on treenattu yksi vuosi. Silloin olen vasta palannut salille. Uusi vuosi odottaa. Vanhat crossfit-aiheiset postaukset löydät täältä.