Crossfitia kymmenen kuukautta


Crossfit, Jaksaminen, Paleoemon elämä / sunnuntai, 9 kesäkuun, 2019

Vaikka pohdin kaksi kuukautta sitten, etten kirjoita crossfitin kymmenen kuukauden välietapista mitään, muutin mieleni. Mitään erityistä syytä tähän muutokseen ei ole. Minusta vain tuntui, että tästäkin kahden kuukauden etapista pitäisi kirjoittaa jotain. En vedä edelleenkään yhtään leukaa (tuntuu, että tilanne on vain taantunut) saati nosta kovempia painoja. En edelleenkään tykkää juosta tai hyppiä burpeita. Kirjoitan, koska pitkästä aikaa minusta tuntuu, että olen oikeasti hyvässä tasapainossa ja nautin crossfitin treenaamisesta.

Tasapainon saavuttaminen on prosessi

Tasapainon saavuttaminen on prosessi myös crossfitin harrastamisessa. Crossfit vie helposti mukanaan. Olen kirjoittanut siitä useasti, koska olen todella hortoillut rajan väärällä puolella niin, että jaksamisen mittarit ovat kirkuneet punaisina. En voi sanoa, että olisin vieläkään mikään zenin esimerkki, mutta sanoisin mittariston käyvän reilusti vihreällä.

Tällä hetkellä olen melko maltillinen crossfitaaja. Tähän pisteeseen on tultu pitkän (kymmenen kuukauden) ja haastavaan reitin kautta. Jollekin reitti maltillisuuteen voisi käydä helpomminkin, mutta minun piti käydä kokeilemassa jaksamiseni rajoja vain löytääkseni ne rajat, joissa minun on ollut mukava harrastaa näinkin vaativaa, mutta samalla kehittävää lajia. Olen supersuorittaja, joka tekee asioita isolla sykkeellä ja joskus liikaa. Tällainen laji ei tunne armoa, ja se näkyi voinnissa hyvin nopeasti. Olen joutunut tasapainottelemaan treenimäärien, -tapojen ja -aikojen kanssa.

Lähdin liikkeelle liian kovaa. Treenasin neljä-viisi kertaa viikossa, pääosin aamuisin. Huomasin, etten ole klo 6.30 treenaaja. Tulin hulluksi öiden aikana, koska märähdin seuraavan päivän treenejä yöllä alitajuntaisesti. Heräilin treeniaamuja edeltävinä öinä useasti. Aloin kokemaan ylikunnon oireita, koska en palautunut treeneistä enää kunnolla. Otin harrastamisen liian vakavasti.

Ratkaisin tilanteen vähentämällä treenimääriä, vaikka mieli ja ylisuorittaja minussa olisi halunnut treenata paljon. Tiesin, että minun pitäisi rauhoittua. Treenaan tällä hetkellä kolme kertaa viikossa, mikä on sinänsä kiitettävä treenimäärä. Olen myös siirtynyt (pääosin) aamutunneilta iltatunneille. En sanoisi, että vuorokauden aika vaikuttaisi jaksamiseeni erityisen paljon, mutta salille lähteminen iltaisin on helpompaa, eikä se häiritse yöuniani ja tarjoaahan se minulle oikean tauon paikan.

Murph
Instagramissa ihmetellään välillä naaman väriä treenien jälkeen.

Treenimäärän vähentäminen aiheutti jonkin verran ahdistusta. Olin mielestäni hyvässä vauhdissa. Tekeminen oli kivaa ja mielekästä. Kunto oli parantunut, lihaksia oli ilmestynyt uusiin paikkoihin ja testitulokset olivat lupaavia. Jouduin kuitenkin toteamaan, että jos en himmaa vauhtia, himmaa kroppa sitä myöhemmin – halusin tai en. Sellaiseen tilanteeseen en halunnut päätyä. Tällä hetkellä heinäkuuhun sijoittuva tauko crossfit-salilta osuu hyvään aikaan. Lomailulle tulee oikeasti paikkansa ja kroppa pääsee toivottavasti lepäämään kevennetyllä treenillä.

Vaihtuvat tavoitteet ja kehityskohteet


Yksi asia, mistä pidän käyttämälläni salilla, on se, että treenaus perustuu ohjelmointiin. Vuosi jakautuu neljään eri sykliin, joiden aikana keskitytään erilaisiin liikkeisiin ja kehitetään erilaisia taitoja. Vuorossa saattaa olla voimankasvatuskausi. Joskus taas parannetaan kestävyyttä tai peruskuntoa. Erilaiset testit toimivat tarkastelupisteinä kehityksessä. Syklin alussa tehdään lähtötason testi, jonka jälkeen noin kahden-kolmen kuukauden ajan tehdään kehittävää treeniä. Syklin lopussa on aika tehdä sama testi ja katsoa, onko kehitystä tullut. Tällä hetkellä parannusta on tullut aina.

soutu

Salilla, jolla käyn, alkoi juuri uusi sykli, jonka aikana testeinä ovat Murph, Cooper ja 5km:n soutu. Olin tehnyt jo aikaisemmin viiden tonnin soudun, joka meni tällä kertaa paremmin ajan puolesta. Fyysisesti olin aika hapoilla, joten en tiedä oliko testi niin paljon parempi kokonaisuudessaan. Cooperia en ole juossut sitten niiden aikojen, kun juoksin vakavissani. En juossut sitä tälläkään kertaa, mutta saatan kyllä testata sen lähiaikoina. Murph on kovemman luokan testi crossfit-maailmassa, ja tein sen skaalattuna noin puoleen (juoksin 800 metrin sijasta vähän yli kilometrin molemmissa päissä testiä). Tätä postausta kirjoittaessani, olen kärsinyt lihasjumeista, jotka hankin edellisenä päivänä suorittamalla Murphin. Vaikka tein testin sen helpoimmassa muodossa, ehdin pohtia mielenterveyttäni hyvin useaan kertaan noin 39 minuutin aikana, kun testiä suoritin.

Murph

Elokuun alussa voin jo viettää yksivuotisjuhlallisuuksia crossfitin parissa. Ihan mieletöntä, että olen päässyt tähän. Parasta lienee on, että olen juuri oppinut nauttimaan crossfitista niin, että se palvelee tarpeitani ja toiveitani hyvin. Matka leuanvetoa kohti jatkuu.

Kaikki aikaisemmat crossfit-postaukset löydät täältä.