Matkustelu lasten kanssa, osa 1: Meidän seikkailut lapsiperheenä


Äitiys, Lapset, Matkustus, Unelmat, Vanhemmuus / tiistai, 17 heinäkuun, 2018

Millaista on matkustelu lasten kanssa? Hauskaa vai kamalaa? Helppoa vai haastavaa? Kallista vai halpaa? Se on kuulkaa juuri sitä kaikkea ja vähän päälle. Kirjoitan tässä neljäosaisessa sarjassa meidän matkusteluista perheenä. Kirjoitan myöhemmin rahasta ja valmismatkayhtiöiden lastenpalveluista. Jaan myöhemmin myös omat vinkkini matkustamiseen.

Kokemusta matkustelusta meillä on nyt yhden, kahden ja kolmen lapsen kanssa. Välillä on naurettu ja välillä raivottu – sekä luvattu ettei enää ikinä matkustettaisi. Kuten elämässä yleensäkin, intohimot voittavat, ja koska matkustus on perheessämme sellainen, sitä on jatkettu haasteista huolimatta.

matkustus

Saavuimme juuri viikon Rodoksen matkalta. Mukana olivat kaikki lapsemme (0-, 2- ja 4-vuotiaat). Lisäksi mukana oli lasten isä ja isoäiti – niin ja minä. Valitsimme valmismatkan, vaikka olemme mieheni kanssa luonteeltamme enemmän reppureissaajia. Koko seurusteluajan ja avioelämän alkupuolen matkustelimme omatoimisesti. Kävimme lähellä ja kaukana. Pisin yhteinen matka tehtiin häiden jälkeen kolmeksi viikoksi Uuteen-Seelantiin. Suunnittelin matkan alusta loppuun itse ja nautin siitä. Matka oli paras, mitä olen ennen tai sen jälkeen kokenut matkailurintamalla. Sitten elämäämme asteli yksi vauva. Jouduimme hetken puntaroimaan, mitä matkustelijaluonteillemme nyt kävisi. Päädyimme, ettei käy mitenkään, mutta elämme tilanteen mukaan.

Lapsien kanssa maailmalle

Kun esikoinen oli 9-kuukautinen, lähdimme viiden päivän matkalle Budapestiin. Kaupunki oli minulle jo tuttu. Ajattelin, että lento on siedettävä, noin kolme tuntia. Aikaeroakaan ei juuri olisi (- 1h). Ensimmäinen matka antoi toivoa, että reppureissumainen elämä saattoi jatkua, vaikkakin iltariennot sai heittää samoin tein roskakoriin. Hotellissa piti olla nukuttamassa vauvaa noin klo 21 pintaan, jos ei halunnut viettää koko lomaa kitisevän lapsen kanssa.

Esikoisen ollessa 1 vuoden ja 9 kuukautta, lensimme kolmen päivän kaupunkilomalle Tukholmaan. Lento sinnekään ei ollut pitkä. Aikaerokin oli minimaalinen. Lapsi toki tykkäsi jo liikkua ja mennä oman tahtonsa mukaan, joten pitkät paikoillaan olemiset, kuten ruokailut tai kahvihetket, eivät juuri missään tilanteessa olleet nautinnollisia. Alkavan uhman kourissa ollut taapero piti huolen, että ärräpäät lensivät aina vähintään toiselta aikuiselta. Lentokenttäbussissa paluumatkalla, huutava ja riehuva lapsi sylissäni, muistan luvanneeni, etten matkusta enää koskaan lasten kanssa. Toisin kävi.

matkustus

En voi sanoa, että yhden lapsen kanssa matkustelussa olisi ollut mitään ihmeellistä, pieniä sulamisia lukuun ottamatta. ”Ongelmia” alkoi muodostua vasta, kun kuvioon astui toinen lapsi. Aavistin, että matkustelu saattaisi olla varsin syvältä takapuolesta, joten päädyimme viettämään toisen lapsen vauvavuoden menot melko maltillisina. Kävimme Tukholmassa risteilyllä. Panostimme siihen vähän extraa ja matkustimme tyylillä, eli Siljan Commodore-luokassa. Ja uskon, että juuri se teki kaikesta siedettävää. Vaikka pallomeren reunalla on melko v-mäistä istua tunnista toiseen, olisi se sitä leikkipuistossakin notkuessa, joten sanoisin, että tilanne oli melko siedettävä. Tukholma on sitä paitsi ihana, joten pieni pyrähdys siellä nostatti väsyneen mutsin mielialaa.

Kun toinen lapsemme oli 1,5-vuotias, päätimme repäistä hyvin poikkeuksellisesti ja varata valmismatkan. Olin 7. kuukaudella raskaana ja ennustin, etten enää ikinä matkustaisi – saati enää ikinä haluaisikaan. Kolme lasta! Kuka täysjärkinen enää silloin matkustaisi? Nyt pitäisi mennä. Valitsimme TUI:n Bamse-clubin ja all inclusiven, eli ihan toisenlaisen matkan kuin koskaan aikaisemmin. Ajattelin, että saisimme lastenhoitoapua, eikä palveluista muutenkaan tarvitsisi huolehtia. Olin oikeassa. TUI:n lastenpalvelut ovat oman kokemuksen perusteella (, joita on nyt kaksi) aivan ylivoimaiset. Hotellimme palvelut olivat muutenkin mielettömät. Ainoa miinus oli, että TUI:n lento kohteeseen myöhästyi ”kepeät” 36 tuntia ja minua sieppasi kuin pientä possua. Olin todella raivoissani, mihin raskauteni ei vaikuttanut liennyttävällä tavalla. Enkä voinut edes koskea all inclusive-viinoihin, joten pysyin melko takakireänä koko reissun. Vaikka loma kohteessa oli loistava, menolento ja siihen liittynyt viestintäproblematiikka palveluntarjoajan suunnasta pilasi kokemuksen – mutta ei onneksi uskoa ja halua matkustaa.

Kun kolmas lapsi syntyi, aloin uudelleen, kaikesta huolimatta, keräämään rohkeutta matkustamiseen. (Mitä sitä matkustusfanaatikko itselleen voi?) Päädyin tarkkailemaan muiden palveluntarjoajien sivuja. Päädyimme valitsemaan Aurinkomatkat, koska uskoin heidän lentokalustonsa olevan laajempi kuin TUI:n. Finnairilla on yleensä yhtä tinapurkkia enemmän kalustoa laivastossaan, joten uskoin asioiden sujuvat paremmin. Palvelut toimivatkin tällä kertaa esimerkillisesti. Ja hyvä niin, koska kuuden hengen seurueena, johon kuuluu määrätietoinen 4-vuotias, uhmaava 2-vuotias ja 9-kuukautinen vauva, ei voi olla se helpoin tapa matkustaa. Valitsimme tälläkin kertaa all inclusive-hotellin, jossa oli esikoiselle kerhotoimintaa.

Mitä seuraavaksi?

Pienten lasten kanssa matkustelu ei ole saanut minua kuoppaamaan matkustustoiveitani. Olen siitä niin iloinen, koska todella rakastan matkustamista. Olen jatkuvasti janoinen ja kiinnostunut uusista paikoista ja seikkailuista. Haluaisin herättää lapsissani samanlaista kiinnostusta ympäröivää maailmaa kohtaan. Haluisin, että he maistavat erilaisia makuja, kokevat erilaisia tapoja ja näkevät erilaisia ihmisiä. Toivon, että he kunnioittavat toisia ihmisiä, eri kulttuureja ja haluavat oppia niitä. En ole kuitenkaan enää varma, että se kiinnostus löytyy all inclusive-palveluiden ääreltä. Samalla kun täyshoitoloma on helppoa, turvallista ja toimivaa, jättää se pienen toiveen laajemmista seikkailuista.

matkustus

Seuraavana kokeilulistalla tulee todennäköisesti olemaan ”mökkiloma” Italian tai Portugalin maaseudulla. Ja kyllä, olen jo alkanut suunnitella sitä. Sitä ennen on kuitenkin tiedossa pariksi päiväksi paluu entiseen ja reppureissu miehen kanssa Eurooppaan. On ihana huomata, ettei lapset ole este matkustamiselle – ehkä he jopa ovat herättäneet toisenlaisen kiinnostuksen matkailua kohtaan. Toivottavasti voin toimia heidän oppaanaan maailman ihmeisiin. Matkakiukutellaan seuraavan kerran kimpassa vaikka italialaisessa pizzeriassa!

Millaisia teidän kokemukset lasten kanssa matkustelusta ovat?

Sarja jatkuu myöhemmin:

Vinkit matkustamiseen lasten kanssa

Paljon maksaa matkustelu lasten kanssa?

Lasten palvelut valmismatkapaketeissa