Miten onnistuu opiskelu pienten lasten äidiltä?


Opiskelu / sunnuntai, tammikuu 21st, 2018

”Mitä sinä sillä toisella tutkinnolla teet?”

”Missä välissä opiskelet?”

”Miten aiot jaksaa?”

Tuossa on tuttuja kysymyksiä, joita kuulen, kun kerron opiskelevani. Aloitin syksyllä 2016 Haaga-Heliassa liiketalouden opiskelun monimuotopuolella. Tavoitteenani oli opiskella viestintää ja markkinointia. Halusin lisää osaamista ja uusia taitoja. Toivoin myös lisää vaihtoehtoja ja joustavuutta tulevaisuuden työvaihtoehtoihin.

äiti opiskelee

Monimuoto-opiskelu tarkoittaa pääasiassa aikuisopiskelijoille suunnattua koulutuslinjaa, jossa eri elämänvaiheet on otettu jollain tasolla huomioon. Monimuoto-opiskelijat ovat yleensä työelämässä kiinni ja opiskelevat työn ohessa. He ehkä hakevat uutta osaamista ja suuntaa elämäänsä – jotkut ehkä jopa uranvaihdosta. Monimuoto-opiskelu tapahtuu pääosin joustavasti. Lähiopetusta on iltaisin, ja se on pyritty järjestämään intensiivisesti, eli muutamana viikkona opintoja tehdään useampana iltana putkeen. Tällaisia viikkoja seuraa viikko tai useampi, jolloin opiskelijat työskentelevät itsenäisemmin. Joskus opintoja on tarjolla myös täysin etänä.

Kun aloitin opiskelut syyslukukaudella 2016, olin puolivuotiaan vauvan äiti. Lisäksi kotihoidossa oli uhmakas 3-vuotias. Olin sen verran motivoitunut, että selviydyin 45 opintoviikon syksystä hyvin, vaikka koville otti. Tarjolla oli paljon etäopintoja. Käytin kaikki päikkäriajat ja illat hyväksi. Keväällä 2017 3-vuotias palasi päivähoitoon osa-aikaisesti. Kotona oli kuitenkin vuoden ikäinen pikkuinen. Lisäksi tein yhden pienen työprojektin, joten jouduin hieman himmaamaan opiskeluvauhtia. Suoritin joka tapauksessa 31 opintopistettä. Kesän 2017 opiskelin myös. Ensimmäisen vuoden jälkeen takana oli puolet koko tutkinnon laajuudesta. Normaalivauhdilla suoritettu liiketalouden tradenomin tutkinto tehdään 3,5 vuodessa. Ei hassummin mammaihmiseltä, vaikka itse sanonkin.

Miten sitten kykenin ensimmäisen vuoden opintovauhtiin? Sanoisin siihen vaikuttaneen opiskelurutiinin, turvaverkon, oman motivaation ja opintojen joustavuuden. Omana henkilökohtaisena vahvuutena on ollut selvästi aikaisempi opiskelutausta. Vaikka valmistuin maisteriksi jo kymmenen vuotta sitten, jotain rippeitä opiskelusta ja siihen vaadittavasta rutiinista oli tallella – tai ainakin ne palautuivat nopeasti selkärangasta. Kun pääsen ”flow´hun” kiinni, saan paljon aikaiseksi lyhyessä ajassa. Tästä on ollut selvästi hyötyä. Aikaa ei ole mennyt koskaan niin paljon kuin olen alun perin budjetoinut.

Lisäksi jaksamiseen on vaikuttanut hyvä tukiverkko. Mies, lasten isovanhemmat ja omat ystävät ovat olleet apuna, kun olen joutunut lähtemään luennoille. Vielä viime syksynä kävin iltaisin luennoilla. Lapset olivat tietenkin kotona silloin. Miehen työn luonteen takia jouduimme alkuillassa turvautumaan isovanhempien apuun. Ajoittain kärräsin lapset ystäväni luokse tunniksi, josta mies kävi heidät hakemassa kotiin. Joskus vein lapset miehen työpaikan ulkopuolelle ja heitimme lennosta vaihtarit. Ei ehkä ihanteellista, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei välillä ollut.

Entä sitten tulevaisuus? Nyt kun tilanne on ”vaikeutunut” yhden lapsen verran, on pakko katsoa tulevaisuuteen realistisesti. Iltaopintojen jatkaminen on käytännössä mahdotonta. Kuka suostuisi hoitaa kolmea pientä ja räväkkää lasta siihen vuorokauden aikaan, kun he ovat väsyneitä, kiukkuisia ja vaativia? Tällä hetkellä, kahden osittaisessa päivähoidossa olevan lapsen, ja pienen vauvan äitinä, olen tullut siihen tulokseen, että joudun siirtymään ainakin väliaikaisesti päiväpuolelle. Päiväpuolelle siirtyminen on tarkoittanut sitä, että opiskelen itseäni nuorempien opiskelijoiden kanssa, ja opinnot ovat enemmän ”luentomaisia”, eli kaikki ne tehtävät, jotka monimuotopuolella tehdään itsenäisesti, tehdään luokassa. Tämä järjestely on toistaiseksi sopinut minulle. Olen sopinut opettajien kanssa joustoista, eli teen osan tehtävistä kotona etänä. Lisäksi mieheni työaika keskittyy alkuiltaan, joten hän on ajoittain käytettävissä päiväsaikaan. Hän pystyy siis hoitamaan vauvaa ja minä saan joko mahdollisuuden lähteä luennolle tai opiskella etänä. Isoimpana helpotuksena arjessamme on ollut äitini eläkkeelle jääminen. Hän ei ehkä alun perin ymmärtänyt, että eläkkeellä ollessaan hän saisi uuden osa-aikaisen työn; lastenlasten hoitamisen. Joka tapauksessa, päiväluennoille on ollut nyt helpompi lähteä.

äiti opiskelee

Kun sitten puhutaan jaksamisesta yleisemmin, minulla on antaa yksi neuvo: opintovapaa. Olen siinä mielessä hyvässä asemassa, että olen ollut oikeutettu opintovapaaseen. Opintovapaasta ja aikuiskoulutustuesta vastaa Koulutusrahasto. Tuen perusosaan tuli muutoksia vuoden 2017 elokuussa. Tuen määrä siis tippui. Samalla maksimikesto väheni 19 kuukaudesta 15 kuukauteen. Muutoksista huolimatta opintovapaa tarjoaa hyvän mahdollisuuden keskittyä opintoihin. Kun viime vuoden keväällä tein noin 1,5 kuukautta kestäneen kokopäiväisen työprojektin etänä, hoidin lasta kotona ja opiskelin, olin täysin poikki ja hermoni olivat kireällä. Räjähtelin ja olin ahdistunut. Silloin päätin, että käytän opintovapaata. Saisin opinnot hyvissä ajoin valmiiksi. Työelämän ja opintojen yhdistäminen olisi pitkittänyt opintoja merkittävästi ja olisin varmasti ollut tällä kombolla räjähdysaltis hermoraunio. Olen itse oikeutettu 19 kuukauden opintovapaaseen, koska olen aloittanut opinnot ennen 1.1.2017. Olen tähän mennessä käyttänyt kahdeksan kuukautta, joten jäljellä on vielä 11 kuukautta. Aion käyttää vielä jonkin verran opintovapaata äitiyslomani jälkeen, jotta saan opinnot loppuun ja voin myöhemmin keskittyä työntekoon ilman opinvelvoitteita. Näillä näkymin olen valmis keväällä 2019. Opintoihin olisin silloin käyttänyt 2,5 vuotta.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta opintovapaaseen, eikä tukijoukoissa ole mummua ja miestä, jotka voivat silloin tällöin tulla hoitamaan vauvaa keskellä päivää. Olen opintojeni puolesta nähnyt yhden jos toisen näköistä palapeliä pyörittävää, täysipäiväistä työtä tekevää isää ja äitiä. Heidän jaksamisestaan ja opiskelutaktiikoista en osaa tarkemmin sanoa, mutta jotenkin he saavat opinnot pyörimään. Ilmeisesti kaiken saa toimimaan, jos niin päättää. Tukiverkko on kuulemani mukaan avainroolissa. Niin se varmasi onkin – aivan kuten kaikessa jaksamisessa!