Perheen ruokabudjetti yhden kuukauden säästökuurin jälkeen


Paleoemon elämä, Ravintoasiat, Ruokabudjetti / maanantai, 22 huhtikuun, 2019

Kirjoitin noin kuukausi sitten, kuinka meidän perheen ruokakulut uhkasivat karata käsistä. Innostuin säästämään, kun yksi seuraamani vloggaaja alkoi tehdä 50 prosentin leikkausta oman perheensä ruokamenoihin. Asetin itse pitkän aikavälin tavoitteeksi leikata 20% ruokakuluistamme. Se aiheutti kiitettävän määrän palautetta teiltä lukijoilta. Kiitos siitä!

Nyt on aika katsoa, missä mennään.

Tarkennuksia lähtöpisteeseen

Kuukausi sitten tunteeni olivat vahvasti siihen suuntaan, että jos en tekisi mitään, ruokabudjettimme kasvaisi kasvamistaan ja lopulta söisimme perheen vararikkoon. Mielestäni tungin jatkuvasti lisää rahaa ruokaan ja muihin kotitalouden pyörittämiseen liittyviin hankintoihin. Olin kurkkuani myöten täynnä, ettei laskemani budjetit ikinä pitäneet paikkaansa, vaan jouduin paikkaamaan menoreikiä isolla kädelle. Ja sehän oli tietenkin pois jostain muusta.

Sain yllättävän paljon kommentteja ruokamenojen säästämiseen liittyen, ja olen siitä hyvin kiitollinen. Useat teistä ihmettelivät, miten ihmeessä ylipäätään saisin supistettua ruokamenoja viisihenkisessä perheessä. Yksi kommentoija oli huolissaan, syömmekö edes tarpeeksi noin 800 euron budjetillamme. Siitä ei tarvitse olla huolissaan. Syömme hyvin ja ravinteikkaasti. Tavoitteeni ei ollut karsia ruoan laadusta, vaan tehdä muutoksia, jotka säästäisivät aikaa ja rahaa.

Palautteen takia haluan vielä täsmentää, ettei ruokabudjettiimme kuulu perheen pienimmän vaipat tai työviikkojen lounaat. Henkilökohtainen hygienia ei myöskään kuulu budjettiin. Budjettiin kuuluvat sen sijaan talous- ja wc-paperit sekä pesuaineet. Jokaisen perheen periaatteet ovat erilaiset, tämä on meidän. Mikäli vaipat sisällytettäisiin ruokabudjettiimme, lisäisi se budjettia noin 30 eurolla. Tällöin ruokabudjetti olisi 830 euroa. Tämä selvennyksenä vielä aikaisempaan postaukseen.

Käytännöt uudessa tilanteessa

Lähtöhetkellä en lähtenyt suoranaisesti kutistamaan ruokabudjettia, vaan lähdin liikenteeseen olemalla suunnitelmallisempi ruoanlaittaja. Halusin testata aluksi, toisiko suunnitelmallisuus säästöjä. Sanoisin suoralta kädeltä, että säästöjä tuli. 20% säästöön en päässyt kertarysäyksellä, vaan ensimmäisen kuukauden perusteella voidaan puhua noin 50 euron säästöistä kuukausitasolla. Tämä vastaa kuutta prosenttia ruokabudjetistamme. Pidän sitä ihan hyvänä tuloksena. Erityistä mielihyvää tuotti, ettei budjetti ainakaan ollut vajaa, ja säästöjäkin tuli.

Kuten jo mainitsin, ruoan laadusta ei ole karsittu. Muutama pieni muutos on tehty. Lapset saavat esimerkiksi silloin tällöin riisiä ruokaansa. Aikaisempien ruokabudjettiexcelöintien johdosta tiesin, että suurin osa ruokakassasta heitettiin kauppojen hevi-osastoille. Kasvisten, vihannesten ja hedelmien määrä ruokabudjetistamme oli, ja on edelleen, jäätävä. Pidän hyvänä asiana, että perheessämme hevi-tuotteet maistuvat, mutta koska syömme niitä niin paljon, olen halunnut keventää ruokakassan kuormaa lisäämällä riisiä lisukkeeksi. Lapset saavat myös kerran kuukaudessa makaronilaatikkoa, jonka mieheni heille valmistaa. Leipäpaketti vilahtaa myös ajoittain kauppakassiin, koska lapset ovat sitä toivoneet. Tällaiset muutokset olemme tehneet muuten aika “tiukkapipoiseen” ruokavalioomme. Me aikuiset kuitenkin syömme edelleen samalla tavalla kuin aikaisemminkin.

ruokaostokset

Suunnitelmallisuus näkyy kukkaroa enemmän ajan säästämisessä. Itse olen pitänyt siitä, että olemme tuplakokanneet ruokia. Se on helpottanut seuraavan päivän ruoanlaittoa merkittävästi. Lisäksi se on vähentänyt stressiä, kun päivän ruokaa ei ole tarvinnut pohtia jääkaappiin tuijottamalla tai kaupassa haahuilemalla. Suoranaista rahallista säästöä en näe suunnitelmallisuuden tuoneen, muuten kuin siinä muodossa, etten kävele ruokakauppaan ja tee heräteostoksia uuden maapähkinävoin osuessa silmään tai lisäämällä ruokaan jonkun jännittävän ja ylimääräisen elementin. Vähempikin riittää. Ja yksinkertainen on kaunista – mitä näitä sanontoja onkaan.

Ruokaostoksemme tulevat pääasiassa kauppakassipalvelusta 10-14 päivän välein ja näin aiomme toimia jatkossakin. Käyn täydentämässä tuoretuotteita lähikaupoista silloin tällöin. Silloin yritän pitää katseen ostoslistan tuotteissa, koska tiedän olevani heikko lenkki kauppojen tarjonnan edessä. Ruoka on hyvää ja kivaa, ajattelen.

Ruokabudjetin kutistaminen on myös oman rahankäytön kannalta kasvattava projekti. Vaikka olen aina ollut varsin säästeliäs, saatan olla myös impulsiivinen ostaja. Suunnitelmallisuus ja tarpeet pitää realisoida käytännön tasolla, jos haluaa saada säästöjä aikaan. Raha ja aika kulkevat käsi kädessä säästöjen kanssa, mikäli suunnitelmallisuus toteutuu – ja ihme kyllä henkilökohtainen tyytyväisyys lisääntyy myös suunnitelmallisuuden lisääntyessä.

ruokabudjetti