Pienten lasten kanssa lomailu – kaksi tarinaa


Äitiys, Jaksaminen, Lapset, Matkustus, Paleoemon elämä / tiistai, elokuu 6th, 2019

Minulla on jakaa kaksi erilaista tarinaa siitä, miten lasten kanssa voi lomailla. Toinen niistä on hyvä ja sulavasti sujunut lomatarina – toinen ei niin paljon. Nämä eivät ole vinkkejä tai kehotuksia – ei todellakaan – vaan tarinoita siitä, miten erilaisia (kesä)lomia olen viettänyt pienten lasteni kanssa. 

Omat lapseni ovat tällä hetkellä 5-, 3- ja 1-vuotiaita, joten he ovat kaikki pieniä, vaativia ja jokainen erilaisessa vaiheessa. Uhmaa on. Uhkarohkeutta on. Jännitystä ja vaarallisia tilanteita syntyy helposti. Aina on jollain nälkä tai jano. Ääntä ja erilaisia eritteitä riittää. Itkua ja naurua tulee suhteessa 1:1, joten naurua seuraa tietenkin itku ja huuto, ja sitten välillä mennään toisinpäin. Minulla on mies, joka on lomaillut aina  samaan aikaan muun perheen kanssa, joten koko perhe on viettänyt hyvin intensiivistä yhteiseloa viikkotolkulla. Siinä on mitattu vanhemmuuden sietokyky ja parisuhteen selviytymistaidot hyvin useaan kertaan. 

Tarina yksi

On vuosi 2018 ja kaksi vanhempaa lastani (silloin 4- ja 2-vuotiaat) jäävät kesälomalle juhannuksesta, koska silloinhan se perinteinen kesäloma alkaa. He ovat lomalla viisi viikkoa, koska se on sellainen perinteinen kesäloma-aika – näin olen ymmärtänyt. Suunnitelmissa oli yksi mökkiviikko Raaseporissa ja viikon matka Rodokselle all inclusive-hotelliin. Ajatuksissa oli paljon retkiä lähialueille kolmen viikon kotiloman aikana. Odotukset olivat korkealla ja kalenteri täynnä.

Olin henkilökohtaisesti ollut kotona 9-kuukautisen vauvan kanssa ja olin menossa kesän jälkeen puolipäiväisesti töihin. Olin opiskellut koko kevään hyvin intensiivisesti. (Olen kirjoittanut aikuisopinnoistani paljon. Löydät jutut täältä.) En siis suoralta käsin liukunut lomalle. Vaihdoin opinnot ja vauvan hoitamisen kaikkien kolmen lapsen täysiaikaiseen hoitamiseen. Mies jäi lomalle juhannuksesta, joten molempien vanhempien kädet olivat toki käytettävissä. 

Oli juhannus, olimme kotona Helsingissä ja satoi kaatamalla. Otti päähän. Seisoin leikkipuistossa sateenvarjon alla samalla kun 4- ja 2-vuotiaat hyppivät kuralätäkköihin sadevaatteissaan. Vaatetuksen päälle vetäminen oli vienyt noin 20 hikistä minuuttia eteisessämme. Kaduin välittömästi, että ehdotin omatoimisesti ulos lähtemistä. 

loma
autenttinen suomalainen juhannussää

Leikkipuistossa ei ollut muita. Miksi olisi? Oli juhannus ja satoi. Ajattelin, tätäkö tämä kesä nyt sitten on? Seison kesän leikkipuiston reunalla – paikassa, jota oikeastaan vihaan. En voi sietää leikkipuistoja, mutta käyn niissä, koska lapseni haluavat. Olimme olleet puistossa noin 15 minuuttia, kun toinen lapsista kertoi, että hänellä on pissahätä. Hänellä oli hätä, vaikka olin vartti aikaisemmin tivannut ettei kenelläkään sitten ole pissahätää – eihän. Olin oikeastaan iloinen, että pääsisin puistosta pois, mutta samalla mieleni valtasi ääretön ketutus. Miksi? Olin pukenut heille sadevaatteet hiki päässä, tulin märkään ja kylmään leikkipuistoon, ja nyt pitää lähteä pois? Toinen lapsi kiukutteli, koska hän ei halunnut lähteä pois. Kannoin rimpuilevan, märän sadevaatteisiin pukeutuneen lapsen kotiin. Kesäloma ei ollut oikeastaan vielä edes alkanut. Olin valmis perumaan koko loman.

Esikoinen oireili alusta alkaen päiväkodin kesätaukoa. Illat ja nukkumaanmenoajat olivat suoraan hullujenhuoneelta. Esikoisen sekoilut vaikuttivat keskimmäiseen lapseen, koska he jakoivat huoneen. Illat venyivät helposti kymmeneen. Istuimme vuorotellen miehen kanssa pari tuntia hysteeristen lasten kanssa. Kun vehje otsassa oli tarpeeksi iso, ja lapset saatu viimein unten maille, oli aika mennä itse nukkumaan ja odottaa seuraavan päivän sekoiluja. Ja nehän alkoivat aikaisin, noin klo 6.00. Olin melko väsynyt päivistä. Odotukset päiväretkistä kaatuivat huonoon säähän ja kyvyttömyyteeni/kyvyttömyyteemme saada mitään aikaan, kun loma tuntui olevan selviytymistä päivästä toiseen, aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Alkuloma meni sateista säätä ikkunasta tuijotellen, mutta selvisimme.

Noin viikon vesisateessa “lomailun” jälkeen pääsimme lentokentälle ja lähdimme kohti Rodosta. Bussissa matkalla lentokentälle keskimmäinen lapsemme, ihana uhmis, kiukutteli koko matkan. Hän huusi ja rimpuili, kunnes nukahti noin viisi minuuttia ennen kentälle saapumista. Siitä seurasi herätys ja kiukkuinen lapsi, joka huusi vähän lisää. Onneksi innostus matkaa kohti muutti kiukun pian jännitykseksi. 

matkustus

Kokonaisuudessaan matka oli samaa iltahulinointia ja kiukuttelua, mutta sokerilla höystettynä. Lasten kerhotoimintaa ei juuri ollut. Esikoinen kävi parina päivänä hetken askartelemassa ohjatussa ryhmässä. Kotiin tulimme melko väsyneinä ja uuden loman tarpeessa.

Lomailimme pari viikkoa Rodoksen matkan jälkeen kotona. Suunnittelimme reissuja Suomenlinnaan, Seurasaareen, Linnanmäelle, Korkeasaareen – you name it. Missään ei käyty. Ei vain jaksettu tai kyetty. Kävimme siellä, minne en haluaisi mennä, eli leikkipuistossa. Joimme paljon kahvia ja istuimme talonyhtiön pihalla lasten leikkiessä muiden talonyhtiössä asuvien lasten kanssa. 

Saapui loman helpottavin viikko, eli mökkiviikko. Vuokrasimme auton ja hurautimme Länsi-Uudellemaalle. Annoimme lasten leikkiä pihalla ja he leikkivät. Se viikko oli hyvä. Uni tuli kaikille, kun oli ensin juossut koko päivän pihalla ja kerännyt marjoja. Kun liian lyhyeltä tuntunut mökkiviikko oli ohi, oli aika ajaa kotiin ja valmistautua arkeen. Sinne se meni. Hei hei, loma. 

Vuoden 2018 loma oli liian optimistisesti latautunut. Huono sää, pienet lapset ja väsyneet vanhemmat olivat huono yhdistelmä. Se lamaannutti koko loman. Hyvät olivat aikeet, mutta toteutus jäi uupumaan, sanoisin.

Tarina kaksi

On vuosi 2019. Lapset jäivät joustavasti lomalle heinäkuun alkupuolella. Täysimääräistä kesälomaa heille oli tänä vuonna suunniteltu neljä viikkoa. Niiden neljän viikon ympärille tuli lisäksi pitkiä viikonloppuja mökillä ja kotona. Mies jäi kesälomalle kesäkuun lopussa ja auttoi kotihoidossa olevan pienimmän 1-vuotiaan lapsen hoidossa, samalla kun hoidimme perheen pakollisia velvoitteita ja rästiin jääneitä hommia. Lapset menivät myöhään hoitoon ja heidät haettiin aikaisemmin pois. 

Itse valmistuin opinnoistani kesäkuun lopulla ja annoin itselleni luvan hengähtää hieman ennen kuin jäisimme koko perhe kesälomalle. Olin ollut kevään opintovapaalla. Olin jonkin verran väsynyt ja mietin kuumeisesti, mitä alkaisin tekemään syksyllä. Palaisinko täysiaikaisena töihin, etsisinkö uuden työn, perustaisinko yrityksen vai jäisinkö vielä hoitovapaalle. Päädyin ensisijaisesti valitsemaan viimeisen vaihtoehdon, mutta olen palaamassa työelämään jälleen uudenlaisissa hommissa, joten pitkän ajatustyön ja stressin aiheuttamat solmut alkoivat purkautumaan. Väsytti. Viime vuodesta viisastuneena päätin jaksottaa lasten lomalle lähtemistä. 

Juhannuksena olimme pitkän viikonlopun perheenä mökillä. Se oli kivaa ja rentouttavaa. Ei satanut, enkä istunut leikkipuiston reunalla. Kaikilla tuntui olevan hauskaa – yhdessä ja erikseen puuhatessa. Palasimme Helsinkiin akut osittain ladattuna. Kaksi vanhempaa lasta menivät vielä hetkeksi päiväkotiin. 

lomailu

Kun odotettu loma viimein alkoi, lähdimme suorilta jaloin lentokentälle. Tällä kertaa suuntana oli Korfu. Tiedossa oli taas “tylsästi” all-inclusive-menoa, mutta myös lastenhoitopalveluja edellisestä vuodesta oppineena. Minä odotin ruokaa ja vapaa-aikaa, sekä ihanaa aurinkoa ja aikaa lasten kanssa uima-altaalla. Halusin myös käydä hotellialueen ulkopuolella koko perheen kanssa näkemässä jotain hienoa, historiallisesti merkittävää ja kokemaan jotain muuta kuin hotellin juoma- ja ruokatarjonnan. Sitä kaikkea sain. Sain olla lasten kanssa altailla. Esikoinen oppi uimaan. Nuorin innostui vedessä lillumisesta. Lapset askartelivat innokkaasti kansainvälisessä seurassa muutamana päivänä viikossa, parin tunnin ajan. Se oli sellainen matka, jota toivoin sillä hetkellä. 

Kotiin palattuamme palasimme kesäiseen Helsinkiin. Kylmää oli ja pilvetkin bloggasivat taivaan. Taisihan sitä vähän sataakin. Se ei haitannut, koska olin juuri saanut tujun annoksen aurinkoa ja rentoutumista. 

loma

Muutaman päivän päästä vuokra-auto saapui vuokrayhtiön toimesta kotiovellemme. Lähdimme kahden viikon mökkilomalle. Tällä kertaa, viisastuneena edellisestä vuodesta, päätimme panostaa siihen, mikä edellisenä vuotena oli ollut se paras juttu koko lomassa. Ja sehän oli mökki, mustikanpoiminta, grillaus, saunominen ja rannassa mesoaminen. Tälläkään kertaa mökki ei pettänyt. 

loma

Kun neljä täyttä viikkoa intensiivistä lomaa oli loppumassa, ja olimme ajaneet Turun saaristoon, huomasin, että ketutuskertoimeni alkoi täyttymään. Kaipasin jo vähän rutiineita ja kotia. Kaipasin omaa aikaa ja treenejä. Tämä tilanne tuli vastaan neljä viikkoa edellistä lomaa myöhemmin. 

Mitä tästä siis opimme? Opi aina edellisestä vuodesta ja panosta hyviin asioihin sekä paranna ikäviä asioita. Helppoa. Ensi vuonnahan tämä lomailu tulee olemaan helppoa ja ihanaa. Täydellistä siis. Joohan?

loma