Pitkän imetyksen salaisuus


Lapset, Paleoemon elämä / maanantai, 26 helmikuun, 2018

Imetys on aihe, jolla onnistuu herättämään tunteita puolesta ja vastaan. Meni imettäjällä sitten hyvin tai huonosti, aina joku on jotain mieltä. Mietin pitkään, kirjoitanko tästä aiheesta. Sitten tulin siihen tulokseen, että minä kirjoitan vain omasta kokemuksesta, en muiden. Jos tästä kertomuksesta on jollekin apua, hyvä niin! Imetys on sen verran raastavaa puuhaa, että haluan kertoa sen olevan ihan mukavaa ja antoisaa puuhaa. Aina ei ole helppoa, mutta pitkän imetyksen menetysresepti on loppujen lopuksi todella yksinkertainen.

Itsellä on takana (ja osittain vielä edessä) kolme pitkää imetystä. Esikoistani imetin vuoden ja neljän kuukauden ikään. Keskimmäistä lastani imetin hieman lyhyemmän aikaa, mutta yli vuoden joka tapauksessa. Kolmas lapseni on nyt viisi kuukautta ja vielä toistaiseksi mennään täysimetyksellä. Tarkoitus on jatkaa ainakin yhtä pitkälle kuin edellisten lasten kanssa. Mitä sitten olen tehnyt, että olen a.) pystynyt ja b.) jaksanut useamman pitkän imetyksen?

Itselle oli alun perin selvää, että imetän. En ajatellut, kuinka kauan imettäisin, kunhan nyt imettäisin. Minulla ei ollut pelkoja, eikä suurempia odotuksia. En koe, että minua olisi painostettu, imetysfiilis tuli vain luonnollisesti. Omaksi ja lasten onneksi imetys on sujunut ilman suurempia ongelmia. Maitoa on riittänyt, eikä tulehduksia ole ollut. Yhden kerran huomasin rintatiehyeiden tukkeutuneen. Sain tukoksen auki nopeasti, eikä mitään ikävää ehtinyt tapahtumaan. Muuten ollaankin menty hyvin täyttyvillä maitodaisareilla ja kaikki vauvat ovat saaneet tilauksensa. Palvelu on siis pelannut.

Suurimpana motivaationa imetykseeni on vaikuttanut fakta äidinmaidon ylivoimaisuudesta vauvan ravitsemuksessa. Vaikka korvikkeet ovat ok, ja joskus kaikki mitä on, olen ollut onnekas, että olen voinut syöttää lapseni äidinmaidolla. Yhtään korvikepurkkia ei ole tarvinnut meidän perheessä ostaa, saati käyttää. Vastuskyky ja hyvät rasvat on napsittu äidinmaidon kautta. Myös tieto siitä, mitkä äidinmaidon vaikutukset ovat pitkällä tähtäimellä (siitä tietoa vaikka täältä), kannustivat eteenpäin. Kaikki tietenkin haluavat lapsiensa olevan mahdollisimman terveitä ja saavan parhaat rakennuspalikat tulevaa elämää varten. Kun maitoa tuli, miksi en olisi sitä tarjonnut. Sitä paitsi luonnon omista hanoista tuli ja tulee edelleen ”ilmaista” tavaraa, joten halvaksi on tullut.

Lähipiirini on tukenut imetystäni aina ja puhunut panostuksestani kannustavaan sävyyn. Tunnen, että imetystä on arvostettu. Minua on kannustettu ja annettu tilaa. Kun on tehnyt mieli lopettaa, on oloani helpotettu. Kukaan ei ole kyseenalaistanut pitkän imetyksen etuja. Kukaan ei ole painostanut minua imettämään, jos olen juuri sillä hetkellä ollut kuoleman väsynyt.

Neuvolasta olen yleensä saanut tukea ja ymmärrystä. Pariin otteeseen olen kokenut, ettei hoitohenkilökunta ole ollut tyytyväisiä kasvukehitykseen ja he ovat vihjailleet korvikkeilla ja aikaisella kiinteiden aloituksella. Ensimmäisellä kerralla, esikoisen ollessa aivan pieni vauva, minua kehotettiin neuvolan toimesta aloittamaan korvikkeet, koska vauvan paino ei ollut noussut käyrien mukaan. Menin kotiin, koin epäonnistumista, jonka jälkeen keräsin itseni, ja aloin imettää vauvaa niin maan pirusti. Tehostin siis maidontuloa. Seuraavalla mittauskerralla vauva olikin taas käyrien yläpuolella. Ihmetystä herätti, että imetyksellä oli tämä kaikki saatu aikaan. Tällä toisella kerralla vajaa neljäkuukautinen vauva oli kasvanut taulukkojen mukaan hieman hintsusti, jolloin lääkäri suositteli kiinteiden aloittamista asap. Hän kutsui myös kokeneen hoitajan paikalle, joka päätyi vain kysymään minulta, josko koen, että tämä mittakäyrien tuijottelu on aika turhaa? Sanoin, etten ole huolestunut vauvan voinnista. Jos saisin jatkaa sotkematta kiinteitä alle neljän kuukauden ikäisen elämään. Päädyimme, että minä tiedän, jos asiat eivät ole ok ja voisin jatkaa täysimetystä.

Omalta osalta pitkän imetyksen onnistumisen syinä ovat olleet siis oma asenne, imetyksen luonnistuminen, oma terveys ja jaksaminen, läheisten tuki ja asenne. En ole missään vaiheessa kasannut niskoilleni painetta imetyksen onnistumisesta. Olen tahtonut onnistua ja jaksanut sen ylimääräisen matkan, joka on ajoittain vaadittu onnistumiseen. Olen taistellut ja ollut välittämättä muiden kommenteista. Yrityksen puutteesta minua ei voi syyttää. Ainoa palaute, jota olen aktiivisesti seurannut, on ollut oman lapsen hyvinvointi. Lapsen kehittyminen ja yhteyden luominen ovatkin olleet parasta palautetta, mitä imetysduunista on voinut saada. Isot pulleat reidet ja paksut pyöreät posket hymysuineen ovat parasta kiitosta!

En voi sanoa, että imetys olisi aina ollut mukavaa ja palkitsevaa, koska se ei ole ollut. Se on sitonut minut joka kerta vauvaan hyvin tiukasti hyvässä ja pahassa. Joskus on ahdistanut, joskus on tehnyt mieli luovuttaa. Ei vain olisi jaksanut. Jotenkin pääsin joka kerta näiden ajatusten yli – ja loppupeleissä saan olla todella ylpeä matkoista, jotka olen vauvojeni kanssa tehnyt, ja millaisen alun olen heille voinut tarjota. Kun aika tulee, ja tämä viimeinen imetysrupeama päättyy, koen varmasti paljon sekavia tunteita luopumisesta ja merkittävän tehtävän päättymisestä. Onneksi tähän on vielä aikaa!