Satokauden spagettikurpitsa


Ravintoasiat, Reseptit / torstai, 13 syyskuun, 2018

Tämä on ehkä ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun Paleoemo kehottaa nauttimaan spagettia, mutta tässä se nyt tulee – syökää spagettia, spagettikurpitsaa siis. Se on nyt kaudessa, joten sen syöminen on suorastaan suotavaa.

Vuosien ajan olen katsellut kokkausvideoita ja lukenut reseptejä, joissa on tehty spagettikurpitsaa. Se on kuulostanut lähinnä mielikuvitusruoalta. Spagettikurpitsaa on kehuttu erinomaiseksi pastan korvikkeeksi, joten onhan se kiinnostanut Paleoemoakin. Nopeasti vilkaistuna spagettikurpitsa todella näyttää spagetilta, mutta koska en ole itse spagettia kaivannut, en ole osannut kaivata spagettikurpitsaakaan, enkä ole sitä siis aiemmin tehnyt.

Mutta sitten koitti se päivä, jolloin taruolento nimeltä spagettikurpitsa asteli elämääni – pyytämättä ja yllätyksenä. Anoppi toi nimittäin puutarhansa antimia kotiimme ja siinä joukossa lymysi suloinen, mutta painava kuula. Siinä se nyt oli. Keittiötasollani se möllötti muutaman kesäkurpitsan välissä. Mahdollisuuteni kokeilla sitä legendaarista pastankorviketta oli tullut.

Vegaanispagettia?

Kohtalo kutsui ja aloin kokkauspuuhiin – tai en tiedä kehtaako spagettikurpitsaprosessia kuvata kokkaukseksi, mutta sovitaan niin. Se tuntui aluksi vaaralliselta painileikiltä, kun halkaisin keittiöveitsen kanssa kurpitsan kivikovaa pintaa. Habaa todella tarvittiin kurpitsan puolittamisessa. Onneksi olen harrastanut raudanvääntämistä viime viikot. Kurpitsa halkesi, jonka jälkeen poistin sisällä olleet siemenet. Provinkkinä kaikille innokkaille kokkaajille: paahda kurpitsansiemenet! Itse en jaksanut sitä tehdä, koska kaapit pullistelevat valmiiksi kaiken maailman siemenistä. Muutenkin puhdistuspuuha olisi turhauttanut niin perinpohjin, etten edes suunnitellut koko hommaa.

Kun siemenkodat oli tyhjennetty, sivelin kurpitsan sisäpinnat oliiviöljyllä, jonka jälkeen ripottelin pinnalle suolaa ja pippuria. Lopulta käänsin kurpitsanpuolikkaat leikkuupuoli alaspäin uunipelille ja laitoin uuniin 225 asteeseen noin 45 minuutiksi. Hyvä merkki kypsymisestä on, kun kurpitsan pinta hieman romahtaa. Silloin se on läpikypsä.

Kun kurpitsa on kypsä, kaavi kurpitsan sisäpintaa haarukalla. Kurpitsasta pitäisi irrota (raketti)spagettimaista massaa.

Mitä kurpitsaspagetin kanssa?

Itse tein kurpitsan kylkeen perusbolognesekastikkeen, eli jauhelihaa, sipulia ja tomaattikastiketta. Periaatteessa mikä tahansa kastike käy, joten mielikuvitus vain peliin.

Ei kurpitsaspagetti ihan vehnäspagetilta maistunut (ainakaan sen mukaan mitä muistan). Tämä oli kuitenkin mielenkiintoinen kokemus ja hyvä vaihtoehto lisukkeeksi. Kun kukkakaaliriisi tulee korvista ulos, ehkä tämä vegespagetti auttaa. Spagettikurpitsa oli tosiaan maineensa veroinen – ehkä outo satuolento, mutta herkullinen sellainen.