Unelmatyö, mistä se on tehty?


Opiskelu, Paleoemon elämä, Työt, Unelmat / sunnuntai, toukokuu 6th, 2018

Kirjoitin viime viikolla Mothers in Businessin (MiB) blogiin unelmatöistä. Tämäkin kirjoitus sisältää pätkiä siitä, vaikka olen tässä voinut olla vapaamuotoisempi ja mennä henkilökohtaisemmalle tasolle pohdintojeni kanssa.

Itselleni unelmat ja työelämä ovat tärkeitä aiheita. Vaikka olen ollut poissa aktiivisesta työelämästä perhe- ja opintovapaiden takia kaksi ja puoli vuotta, olen pohtinut paljon työhistoriaa ja -tulevaisuutta. Tai ehkä oikea termi ei ole ”vaikka”, vaan ”juuri siksi”. Opiskelut johtajaopintoineen ovat nostaneet kiinnostuksen työtä ja työn tekemistä kohtaan uusiin sfääreihin ja antaneet tukea omille ajatuksille. Samalla perheellistyminen on muuttanut arvoja ja tavoitteita elämälle. En oikeastaan tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Tällä hetkellä moni tie tuntuu oikealta, mutta olisiko joku niistä kullattu reitti unelmahommiin?

Järjestimme 4.4. MiBin nimiin tilaisuuden, johon kutsuimme Lähiömutsi -bloggaaja Hanne Valtarin. Hän on Unelmahommia kirjan toinen kirjoittaja ja pitkään seurannassa olleen Lähiömutsi-blogin perustaja. Blogia en ole enää viime vuosina aktiivisesti lukenut, mutta Unelmahommissa -kirja osui ja upposi. Valtari on unelmaduunari, joka vaihtoi uraa ensimmäisen perhevapaan aikana. Toimittajan työ vaihtui ammattibloggaamiseen ja freelance-hommiin. Hän loi brändin Lähiömutsi-blogista ja alkoi tienata sillä kohtuullisen toimeentulon. Kertomansa mukaan hän kokee suurta ylpeyttä luomastaan kokonaisuudesta. Sen synty ja rakentuminen ovat olleet täysin omaa työtä. Toisen lapsen syntymän jälkeen blogista oli muodostunut Valtarin pääasiallinen työ. Elämänmuutoksesta, eli äidiksi tulemisesta, kasvoi uuden työn pohja, ja omasta tekemisestä toimeentulon tuova työ.

Unelmahommissa-kirja

Unelmahommissa -kirjan anti tulee kertomuksista, joissa unelmatyö on löytynyt. Joskus se on löytynyt helposti, joskus epäonnistumisten kautta. Valtaosa kirjan kertomuksista sinkoavat suoraan kirjan kirjoittajien Satu Rämön ja Hanne Valtarin omista kokemuksista. He tekevät omien sanojensa mukaan unelmaduuneja. Tehtävänimikkeitä on useita, kuten tarinankertoja sekä matka- ja hevosopas. Kirjoittajien omien kokemusten lisäksi kirjaan on haastateltu joukko muita unelmaduunareita, muun muassa Linda Liukasta ja Matti Suur-Hamaria. Heillä kaikilla on inspiroiva tarina kerrottavana, oli tie unelmaduuniin käynyt sitten helposti tai vaikeamman kautta.

Erityisesti Linda Liukkaan haastattelu jäi mieleeni. Hän tulkitsee, että omat kiinnostuksen kohteet ja erityisosaaminen pitää osata yhdistää kokonaisuudeksi. Kun kokonaisuus löytyy ja tahtoa on, pitää vielä uskaltaa kaatua eteenpäin. Liukas kuvaa, miten oman mielenkiinnon kohteet, harrastukset ja tehdyt päätökset muodostavat kuvion, jonka yleensä hahmottaa vasta jälkikäteen. Liukkaan tapauksessa lapset, teknologia, koodaaminen ja piirtäminen yhdistyivät Hello Ruby-kirjaksi. Ei todellakaan ole pakko tietää, mitkä ovat omat vahvuudet ja mielenkiinnonkohteet, kun kaksikymppisenä selailee opinto-oppaita ja yrittää epätoivoisesti keksiä itselleen tulevaisuuden. Se ehkä rahoittaa monen mieltä, kun elämänsuuntaa pohtii uudessa elämäntilanteessa.

Omat unelmahommat?

Unelmaduunit – mitäköhän minä niistäkään tiedän? Tiedän ehkä kuitenkin jotain – tai sitten en yhtään mitään. Olen pohtinut pitkään ja jumalattoman hartaasti, mitä haluan ”isona” tehdä, sekä opiskellut työnteettämistä ja johtamista sekä hyvinvointia työyhteisöissä. Yllä olevaa kuvaa katsellessani muistin, kuinka onnellinen olinkaan noin vuosi sitten, kun tein projektiluontoisen työn, jossa yhdistyi historia ja kirjoittaminen. Vaikka olin samalla aivan superväsynyt opiskeleva pienten lasten raskaana oleva äiti, itse työt tuntuivat kantavan haastavan arjen yli. Rakkaus historiaan muistui mieleeni. Rakkaus kirjoittamiseen vahvistui. Jotain sellaista tunnetta on hyvä tavoitella jatkossakin. Ei kai ole tarkoitus, että työtä tekee hampaat irvessä yöunet menettäen.

Itsetuntemus olisi poikaa siinä vaiheessa, kun tulevaisuuden unelmaduunistrategioita pyörittää mielessään. Kun itseltä kysyy ”mitä sinä haluat tehdä?”, omat vahvuudet, taidot, verkostot ja itsensä kehittäminen nousevat isoon rooliin. Omalta kohdalta pohdinnat unelmahommista jatkuvat. Syksyllä odottaa jo paluu työelämään, vaikkakin aluksi työharjoittelun kautta. Luvassa on kuitenkin paljon vastuullisempi työtehtävä kuin omissa palkkatöissä ja siksi polvissa hieman tutisee. On ihana päästä kokeilemaan siipiä toisenlaisissa hommissa ja selkeää vastuunottamista. Ehkä sitä kautta moni kysymys saa vastauksen.