Matkustelu lasten kanssa, osa 2: Vinkkini


Lapset, Matkustus, Paleoemon elämä, Unelmat, Vanhemmuus / sunnuntai, 9 syyskuun, 2018

Matkustelu lasten kanssa, osa 1: Meidän seikkailut lapsiperheenä, luettavissa täällä.

Kaikilla on jakaa muutama neuvo, miten lasten kanssa matkustamisesta saa hauskempaa. Ikävä kyllä, minulla ei ole antaa läpimurtavaa neuvoa, jossa lapset käyttäytyisivät enkelimäisesti koko matkanteon ajan. Ja koska se ei ole edes mahdollista, tässä ensimmäinen ja tärkein neuvoni:

Ota niin rennosti kuin vain pystyt

Tiedän, se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta samalla parasta, mitä voit itsellesi luvata. Olen itse lähtenyt reissuun yltiöoptimistina ja kokenut lapselta pahimmat paskaraivarit, mitä on nähty Arlandan lentokentällä. Olen myös lähtenyt reissuun sormet rystysiä myöten syötynä ja kireänä kuin viulun kieli. Tälläkin kertaa pahimmat, tai parhaimmat, odotukset eivät toteutuneet. Koskaan ei mene niin kuin odottaa. Ei koskaan. Juuri siksi on parasta vain todeta, että asiat menee, miten menee. Et voi juuri vaikuttaa siihen, onko lentokoneaterian värimaailma lapselle mieluinen tai kuka istuu lentokoneessa raivoavan lapsen etupenkkiin.

Joihinkin asioihin voi vaikuttaa, josta päästään toiseen vinkkiini:

Valmistaudu kaikkeen mahdolliseen

Valmistautuminen matkustamiseen on avainasemassa. Onko lapset ruokittu, juotettu ja vessatettu? Oletko itse tehnyt kaiken tämän myös? Onko lapsilla tarpeeksi puuhaa matkalla (sinun ei tarvitse siitä välittää, sinä olet viihdekeskus)?

Itse otan matkoille aina mukaan varavaatteita, ylimääräisiä vaippoja ja ruokaa/naposteltavaa. Lisäksi pidän huolen siitä, että isommilla lapsilla on tekemistä, mistä päästään pikapikaa kolmanteen ”vinkkiini”.

Ruutuaikarajoite romukoppaan

Matkustettaessa ruutuaikaa ei lasketa. Olisi ideaalia, että lapset lukisivat, piirtäisivät ja täyttäisivät aikuisten sudokuja matkan sujuvasti, mutta se ei taida kovinkaan monelle lapselle riittää kiinnostuksen ylläpitämiseen, kun matkaa tehdään tunti tolkulla. Minun lapsilleni se ei ainakaan riittänyt. Kun kirja oli luettu läpi pari kertaa, alkoi huokailu, joka ennakoi noin kymmenen minuutin päästä tylsistymisen maksimoitumista. Meillä se tarkoittaa ainakin ruikuttamisen kautta pääsemistä täydellisiin paskaraivareihin. Se on juuri sitä, mitä vanhemmat ja muut matkustajat pelkäävät lähes yhtä paljon, kuin lentokoneen moottorin sammumista 11 kilometrissä.

Tältä tilanteelta ei aina voi välttyä, mutta kummasti se Pipsa Possu tai Ryhmä Hau pelastaa turhilta huutokohtauksilta. Kun huokailut alkaa, olen ainakin itse lännen nopeimman pyssysankarin tavoin vetämässä tablettia esille. Pidän voittona, että isoin lapsi pelasi viimeisimmällä lentomatkalla Pikku Kakkonen -sovelluksen pelejä. Pidän niitä melko ”kehittävinä”.

Lisäksi lapset saavat aina uudet puuhakirjat lentokoneessa. Keskimmäinen lapseni kulutti hyvän tovin liimatessaan tarroja puuhakirjaan.

Pidä päämäärä mielessä ja muistuta siitä perhettäsikin

Muistuta itseäsi, mihin olette menossa ja mitä olette menossa tekemään. Kun kerrot siitä lapsille, herää heidänkin mielenkiintonsa ja voitte yhdessä miettiä, mitä voitte kohteessa tehdä. Samalla pääset tutustumaan lapsen odotuksiin – olivat ne sitten kohtuullisia tai ei.

allaslelut

Aika kultaa muistot

Tähän loppuun tällainen lohduttava vinkki. Kun saat suurimman stressipölyt laskeutumaan, pääsen suunnittelemaan uutta matkaa ihan kuin mitään ei olisikaan tapahtunut – paitsi täydelliset lomapäivät perheen köllötellessä levollisina palmujen alla. Pidä kiinni siitä ajatuksesta. Et kuitenkaan huijaa itseäsi – kovinkaan paljon.

Ihania matkoja!