Miten onnistua paleoleipurina?


Ravintoasiat / sunnuntai, helmikuu 24th, 2019

Olen jälleen tänä viikonloppuna leiponut paleotyyliin. Tulokset eivät olleet kovinkaan mairittelevia, enkä niitä siis esittele tänään (paitsi kuvamuodossa). Syyt siihen kerron tämän jutun lopussa. Sen sijasta kerron tänään, miten onnistua paleoleivonnassa.

Epäonnistuminen on tullut vastaan paleoleipurin urallani ihan liian monta kertaa. Kuvailen paloleivontaa usein, että se on yhtä puurtamista epäonnistumisten kautta voittoon. Insta-tililläni avauduin siitä, kuinka epäonnistumisia on tullut vastaan enemmän kuin onnistumisia. Eilen huudatin muun muassa palohälytintä. Ruoka meni roskiin ja (%&tti! Mies kyllä tykkäsi (omasta mielestäni) pahanmakuisesta ensimmäisestä erästä ja söi ne kaikki. Itsekin maistoin testausmielessä palohälytintä laulattanutta toista erää, mutta muuten biojäte soi.

Paleoleivonta on kemiaa. Muista raaka-aineiden ominaisuudet

Muista, millaisilla raaka-aineilla leivot ja mitkä ovat niiden ominaisuudet. Tämä on itsestään selvä, mutta myös tärkein, neuvo. En voi tarpeeksi korostaa, että aineosien vaihtaminen perusresepteistä 1:1 suhteessa, ei ole kovin hyvä idea. Muutama vuosi sitten kokeilin paleokorvapuustien tekemistä perinteisellä pullareseptillä. Vaihdoin vehnäjauhot kookosjauhoihin. Sanotaan nyt näin, että niihin pulliin ei tarvinnut kenenkään hampainensa kajota – saati, että olisi edes pystynyt. Pyöräytin kivipullia. En ole sen jälkeen kokeillut pullien tekemistä.

paleotortillat

Kookosjauhot ovat äärettömän imeytymiskykyisiä. Ne eivät ole mitenkään verrannollisia vehnäjauhoihin. Neste on kookosjauhon paras ystävä. Mantelijauhot ovat taas rasvaisia, eivätkä ne ole ok ihan kaikenlaisen nesteen kanssa. Lisäksi paleoleivonnassa usein sitkon tuomiseen tarkoitetut psyllium ja tapiokatärkkelys ovat käyttöominaisuuksiltaan lähinnä tasoa ”mielenkiintoista tavaraa”. Nekään eivät ole toisiinsa verrattuna lähelläkään samaa, eikä niiden mittayksiköitä voi vaihtaa yksi yhteen. Kirjoitin siitä ohimennen leipoessani pizzapohjia.

Paleoleivonnassa raaka-aineet ovat myös puhtaita ja herkkiä. Juuri siksi niiden perusominaisuuksiin on syytä tutustua jonkin verran.

Varaa aikaa – testaa

Aikaa kuluu. Jotkut ovat mestarillisia leipureita heti ensimmäisellä yrityskerralla, mutta paleotasolla nämä yksisarviset ovat harvassa. En itse ole tainnut onnistua ensimmäisellä yrittämällä millään leivontakerralla. Joskus tulos ei ole ollut täyttä kuraa, vaan kaivannut pientä hienosäätöä. En siis lähtisi leipomaan jotain tiettyä tuotosta ensimmäistä kertaa täydet piipussa. Tuplaa tai triplaa raaka-aineet, jotta sinulla mahdollista tehdä tuotos uudestaan. Ja varaa sitä aikaa! Kiire on oikotie epäonnistumiseen.

paleoleivonta

Varaa rahaa

Paleoleivonta on kallista. Nuukailemalla ei onnistuta, koska paleoleivonnan raaka-aineet ovat aina (!) reilusti kalliimpia kuin tavisleipurin ainesosat. Lohduttaudu sillä, että ne ovat todennäköisesti terveellisempiä vaihtoehtoja.

Maistele, tunnustele, haistele

Paleoleivonnassa joutuu pitkälti luottamaan perstuntumaan . Jos lähdet liikenteeseen yrittämällä jotain uutta, suosittelen maistelemaan, haistelemaan ja tunnustelemaan niin maan vietävästi. Sillä pääsee pitkälle. Jos järki sanoo, että taikina on liian löysää uuniin mennessä, se todennäköisesti myös on. Parasta tässä on se, että kun jatkossa teet samaa tuotosta, tiedät, koska olet oikeilla (tai väärillä) jäljillä. Itse näen heti ketosämpylöitä tai banaanileipää tehdessä, koska taikina on tarpeeksi hyvää. Leivontakertoja on takana kymmeniä.

paleotortillat

Älä luota uuniin

Uunit ovat erilaisia. Tämä ohje käy tietenkin myös perusleivontaan, mutta paleoleivonnassa valmiiden reseptien tuotokset saa kärähtämään helposti. Näin käy erityisen helposti, jos tekee paleoversiota jostain muusta versiosta. Raaka-aineet pitää ottaa huomioon! Paras tapa on kytätä uunissa olevia tuotteita tarkkaan nenä uuniluukussa kiinni (varsinkin ensimmäisellä kerralla).

paleoleivonta

Älä luovuta – uskalla! Pidä hauskaa!

Toiseksi tärkein neuvoni on: älä luovuta. Eteen tulee automaattisesti epäonnistumisia, mutta kun pääset oikealle tielle ja onnistut, niitä ei juuri enää kyseisessä leivontatapauksessa tule. Tähän liittyy se tosiasia, että pitää uskaltaa testata. Muuten ei voi tietää, ovatko valinnat hyviä. Ehkä vielä itsekin palaan paleokorvapuustien testaamiseen.

Tämä vinkki on täällä lopussa, koska en halua kenenkään luulevan, että paleoleivonta olisi mahdotonta puuhaa. Se on täysin mahdollista. Se on haastavaa, mutta samalla hauskaa. Suurin osa meistä kotikokkaajista ja -leipureista tekee tätä hommaa, koska se on niin hauskaa. Kyllä minuakin kyrsii vetää uunista ulos epäonnistuneita leipomuksia kerta toisensa jälkeen, mutta kun viimein onnistun jossain, olen äärimmäisen onnellinen siitä, mitä olen saanut aikaan. Kun kerran onnistuu, onnistuu yleensä toistekin – ja “jo” sadas kerta on timanttinen.

Tämän jutun kuvat ovat paleotortillojen leipomisen jäljiltä. Olen yrittänyt näitä ihmeitä jo lukemattomia kertoja. En onnistu. Alan pääsemään lähelle hyvää tulosta. Enää pitää sisäistää, että ne kärtsäävät nopeasti ja ne kannattaa leipoa ohuiksi. Kun päivä koittaa, että tässä blogissa mainitaan paleotortillat, ollaan jättimäisen onnistumisen ääressä. Sitä odotellessa, kokkaillaan innostuneesti ja erityisesti onnistuneesti!